perjantai 31. lokakuuta 2014

Elämää pennun kanssa.

Kohta on kolme viikkoa vierähtänyt siitä kun haimme 10viikkoisen Jade koiran meille asumaan. Tässä alkaa pikkuhiljaa oppimaan puolin ja toisin kuinka ollaan koiraa ja isäntää. Jade ei ole ensimmäinen koirani, joten ihan puskista ei asiat ole tulleet. Minun on vain vaikea sopeutua siihen että koira on pieni, olihan edellinen koirani Hovawart ja Jade on Mittelspitz. Koiran koko ei sinänsä ole ongelma, lähinnä siihen tai kyseiseen rotuun assosioutuvat asiat vaativat totuttelua. Esimerkiksi ruoka. Kuvittelin onnessani, että pöydän alta löytyvät ruoantähteet on historiaa ja koira eläisi pääasiassa lasten lautasille ja jääkaappiin jääneillä rippeillä ja ruokavaliota täydennettäisiin nappuloilla ja lautasten esipesun hoitaisi koira.  No siis näinhän sen pitäis kaiken järjen mukaan mennä, eikö? Saatiin kasvattajalta koiran mukana säkillinen koiranruokaa, jota se on pentuaikana saanut kasvattajan luona. Tarjoan koiralle nappuloita kuivana, märkänä, öljyllä, piimällä, ei kelpaa.. Mitäh? Miksi se ei syö? Laajennan tarjoilua, sotken sekaan riisiä ja jauhelihaa ja tuurilla upposi kerran. Taisi olla jo riittävän kova nälkä. Tarjoan samaa kuin itsellä, jauhelihakeittoa, kalakeittoa, makaronilaatikkoa, pastaa, riisiä, ulkofilettä, ei kelpaa. Siis jumankauta, possun ulkofile ei kelpaa. Tää koira on rikki!!! Koira mokoma on nirsompi kuin muksut. Heitän sen jäljiltä enemmän ruokaa pois kuin lasten ja pöydän alunen on ihan yhtä sottanen kuin ennenkin. Vielä tuo hurtta on hengissä ja kasvanutkin, niin kai se sitten vissii saa tarpeeksi ruokaa. Alkuun kyllä tarjosin ihan liikaa ruokaa kerralla, joka sekin oli minusta säälittävän vähän. 
Kuivaksiopettelu on ihan yhtä tuskaista kuin muistinkin. Ihan sama onko koira vai lapsi, harmaita pukkaa ja lattiaa on pesty kolmessa viikossa enemmän kuin viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä. Mutta hei, meillä on jo tajuttu, että ne pisulit voi tehdä sinne uloskin, eikä tartte pidättää siihen asti kunnes tullaa takaisin sisään. Tosin meidän piha ei ilmeisesti ole riittävän siisti neidin hienolle pyllylle, koska kakka tehdään joko olohuoneen lattialle tai naapurin nurmikolle. Tiedä siinä sitten, miten toimia, kun yrität koiraa kieltää menemästä naapurin pihalle ja painat puolijuoksua sen perässä ja lähelle päästyä neiti alkaa siinä pokkana pyllistellä. Kehuako vaiko ei, siinäpä pulma? Pääasia kuitenkin kai, että edistystä on tapahtunut. 





sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Neiti etsivä ja Jade.

Palasin työelämään muutama kuukausi sitten, joten en ole paljon ehtinyt uusia sisustusideoita toteuttamaan, saati niitä dokumentoimaan. Tai, ehtinyt tai jaksanut, sama asia.
Mutta kaksi viikkoa sitten meille saapui minun uusin sisustusvillitys. Homma lähti käyntiin sillä että dyykkasin paperinkeräysastian paikallisen s-marketin pihalla. Tähän voi käyttää myös kotoonta löytyviä sanomalehtiä, mutta kun meille ei tule lehteä, eikä mainoksiakaan niin niitä on silloin huono käyttää. Eikä sellainen liukaspintainen k-marketin mainos kyllä toimisikaan tässä tarkoituksessa. Ja nettilehti ei tule kuuloonkaan, jollet sitten halua uusia läppäriä. Kuinka paljon lehtiä tulisi olla, niin sanoisin, että paljon. Kotona kannattaa suosiolla rullata kaikki matot pois lattialta. Levittele runsaasti sanomalehtiä tilalle. Tämän enempää tämä uusi sisustustyyli ei sinulta välttämättä vaadi, koska lookin viimeinen silaus on tarkoitus saavuttaa koiranpennun avulla. Joten ei muuta kun pieni suloinen karvapallo ovesta sisään ja loppu hoituu kuin itsestään. Ei mene kauaa kun yöpöydän ja tuolien jalat ovat saaneet uuden rustiikkisen ilmeen, verhot modernin repaleisen reunan ja lattioita komistaa pissaiset tassun- ja sukanjäljet. 
Meille tämän muodonmuutoksen mahdollistaa ikioma Mittelspitz, Neiti etsivä Jade.