3D lumihiutalekoristeet

Nämä on tehty joulutähden ohjeesta jäljelle jääneistä paperisuikaleista. Lisäksi tarvitset nitojan ja liimaa tai teippiä. 

Taittele suikale noin sentin levyiseksi haitariksi ja nido keskeltä kiinni. Leikkaa haitarin puoliskat peilikuvaksi. Voit käyttää apuna sabluuna. Itse en jaksanut mitään sabluunoita tehdä vaan leikkasin aukot suurin piirtein samanlaisiksi niitin kummankin puolen. Kun olet leikannut niin avaa haitari ja liimaa tai teippaa vastakkaiset puolet yhteen niin, että saat ympyrän. 

Pahoittelen etten jaksanut valokuvata vaihe vaiheelta ja muutenkin nuo on tehty sinnepäin kun eihän mulla niitä niittejä ollut niin tussasin liiman kanssa. 

Joulutähti ikkunaan.

Tässä olisi pienen pudjetin joulukoriste, jonka osaa varmasi kaikki tehdä. Tarvitset kuusi A4 monistuspaperia

Sakset

Teippiä 

Nitojan

Ensin leikkaa A4 neliö (Älä heitä suikaletta pois vaan saat niistä 3D lumihiutaleita). sen jälkeen taita neliö kolmioksi ja uudelleen kolmioksi. 

Leikkaa taiteltuun paperiin kolme, avoinaisen reunan kanssa yhdensuuntaista, tasaisin välimatkoin olevaa, viiltoa. Älä leikkaa paperia kokonaan halki vaan jätä sentin verran matka taitokseen. 

Avaa arkki ja nyt sinulla pitäisi olla tälläinen arkki. 

Käännä paperin keskellä oleva ruutu rullalle ja kiinnitä teipillä. Kiinnitä myös toiseksi uloimmat suikaleet teipillä kiinni toisiinsa. 

Käännä työ ympäri ja kiinnitä jäljellä olevat  suikaleet toisiinsa työn toisella puolella. 

Kas näin! 

Tee sama kaikille kuudelle paperiarkille. Sitten kiinnitä kolme valmista sakaraa toisiinsa nitojalla "alareunastaan". Minä laitoin noihin ensimmäisiin versioihin lahjanauhan kiinni nitojalla, mistä ripustaa tähti, mutta sen voi teipata ihan vain tähden yläreunaan. 

Tee näitä kaksi ja kiinnitä ne toisiinsa. Nitojalla. Sakaroita kannattaa kiinnittää toisiinsa hieman teipillä, ettei ne lerpata. 

 

Purkkibrowniet

Joulua pukkaa vaikka ulkona on juhannussäät. Tänään oli junioreiden päiväkodin joulujuhlat. Mä olin taas tapani mukaan hyvissä ajoin liikkeellä tässä tarhantätien muistamis asiassa. Juhlat puol 6 niin hyvin ehtii kun kahdelta painaa Clas Ohlsonille. Ajatuslinjalla tälläkin kertaa. Mukaan tarttui 4€ 1l lasinen säilykepurkki ja sisään tulisi Brownie kuiva-aineet. 

2/3tl suolaa

3dl vehnäjauhoja

Vajaa 1dl kaakaojauhetta

1,5dl fariinisokeria

2dl sokeria

100g valkoista suklaata 

1,5dl ranskanpastilleja

100g manteli- tai pähkinärouhetta

 

Suklaan ja ranskanpastillit pilkoin pieniksi, mutta ehkä nuo pastillit olisi mennyt kokonaisenakin. Minä vaan unohdin ettei purkkiin tullutkaan piparireseptiä, niinkuin ensin suunnittelin. Ja jauhot siivilöin ettei ole paakkuja. 

Sitten vaan latomaan aineksia kerroksittain. 

Purkkiin kiinnitin seuraavan ohjelapun lahjanauhalla. 

Purkkibrowniet

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen. 

2. Kaada aineet kulhoon ja sekoita hyvin

3. Lisää joukkoon 1,5dl öljyä ja 3 munaa. Vatkaa hyvin. 

4. Paista voidellussa vuoassa (n.20x20cm) 20-25min. 

Halutessaan voisi tehdä hienon etiketin ja ainesosaluettelon. Mut aina ei ehdi... Voi voi.. 

Kivointa tässä on kun en oo ikinä reseptiä kokeillut ja alkuperäisestä tais jäädä lähinnä vaan nimi, et millehän nuo sit maistuu.. 😳

Valopallot.

Näiden tekeminen lähti siitä kun mietittiin kaverin kanssa tuparilahjaa ja ulkovalot lyhdyssä tuntui jo kovin käytetyltä idealta. Jotain uutta, mitä ei jokaisesta ovenpielestä jo löydy. 

Ostin k-raudasta 50cm leveää kanaverkkoa josta väänsin pallot. 

Isompaan palloin käytin 50x100cm kokoisen palan ja pienempiin 40x50cm. 

Työskentelyyn tarvitsee leikkurit joilla leikata kanaverkkoa, minulla oli peltisakset.  Käsineet, koska muuten on sormenpäät hellänä. Kanaverkkoa, mitta ja itse kaivoin myöhemmin avuksi virkkuukoukun, jolla oli hyvä pyöräyttää verkonpäät toistensa ympäri. 

 Ensin leikkaa verkosta halutun kokoinen pala, sen jälkeen etsi lapsille vesivärit ja paperia. Kiinnitä verkon pidemmät sivut toisiinsa kiinni, niin että sinulla on kanaverkkotunneli. Anna lapsille lisää paperia, kuivaa kaatuneet vesivärivedet ja ihaile lasten aikaansaannoksia. 

Aloita taivuttamaan tunnelin päitä kohti keskustaa ja muotoilemaan tunnelista palloa. Lasten kyllästyttyä maalaamiseen jo aikoja sitten ja vaihdettua hamahelmiin, onkin tässä välissä hyvä avustaa nuorinta helmien asentamisessa, joten riisu hanskat jokatoinen minuutti, kunnes kyllästyt ja luovut niistä kokonaan. Käy silittämässä muutama hamahelmityö ja kaiva koiran suusta neljäs tai viides hamahelmi, kiellä nuorinta melomasta helmirasiaa ja konttaa pöydän alla kilpaa koiran kanssa keräten helmiä. Jatka taivuttelua kunnes tekele edes etäisesti muistuttaa palloa ja kunnes sormenpäät ovat hellänä, koska et pitänyt niitä käsineitä.

Valojen asennus on oikeasti aika helppoa, itse vain kieritin valot ulkokautta ja sieltä täältä kiinnitin taivutetulla kanaverkon "loppupäällä" paikalleen. Kai tähän voisi käyttää rautalankaakin mutta valot pysyivät hyvin ilmankin kun lampun työnti verkon silmun läpi. 

Ja tadaa!! Valmiit pallot! 

Isäntäperheen näköinen koira.

Universumilla on sille varmasti syynsä miksi meille tuli koiraksi juuri Jade. Olin niin etukäteen päättänyt, että tutustun hyvin kasvattajaan, haluan nähdä vanhemmat ja pentu valitaan huolella. Mutta sitten kun tosipaikka tuli vastaan, en tiennyt mitä mä siitä koirasta oikein katson. Kaikki pennut tuntuivat olevan sopivia, mitään ihmeitä kun ei aiota harrastaa. Ehkä vähän näyttelyitä ja jotain perustokoa. Ja lopulta meille tuli sitten se pentueen "jämäyksilö" 10 viikkoisena enkä mä niitä vanhempiakaan sitten nähnyt. Kaikesta huolimatta Jade on kuin tehty meidän perheeseen. Se on ihan niinkuin muutkin meidän lapset. Tarpeilla käynti sujuu ihan yhtä takkuisesti, ruoka on aina pahaa tai sitten se pitää syöttää, mutta ulkona syödään kaikki kissanpaskasta lähtien suurella ruokahalulla. Jos laitan ruokaa tai leivon hän kiilaa itsensä, lasten tavoin, minun ja kaapiston väliin, kiipeää astianpesukoneeseen, nuolee kulhot, nojaa jalkoihin niin, että kaatuu jos siirryn, sekä tulee kanssani vessaan vaatien huomiota. Tykkää matkustaa kottikärryissä, hautautua lehtikasaan, kaivaa kuoppia ja laskea liukumäkeä. 

Elämää pennun kanssa.

Kohta on kolme viikkoa vierähtänyt siitä kun haimme 10viikkoisen Jade koiran meille asumaan. Tässä alkaa pikkuhiljaa oppimaan puolin ja toisin kuinka ollaan koiraa ja isäntää. Jade ei ole ensimmäinen koirani, joten ihan puskista ei asiat ole tulleet. Minun on vain vaikea sopeutua siihen että koira on pieni, olihan edellinen koirani Hovawart ja Jade on Mittelspitz. Koiran koko ei sinänsä ole ongelma, lähinnä siihen tai kyseiseen rotuun assosioutuvat asiat vaativat totuttelua. Esimerkiksi ruoka. Kuvittelin onnessani, että pöydän alta löytyvät ruoantähteet on historiaa ja koira eläisi pääasiassa lasten lautasille ja jääkaappiin jääneillä rippeillä ja ruokavaliota täydennettäisiin nappuloilla ja lautasten esipesun hoitaisi koira.  No siis näinhän sen pitäis kaiken järjen mukaan mennä, eikö? Saatiin kasvattajalta koiran mukana säkillinen koiranruokaa, jota se on pentuaikana saanut kasvattajan luona. Tarjoan koiralle nappuloita kuivana, märkänä, öljyllä, piimällä, ei kelpaa.. Mitäh? Miksi se ei syö? Laajennan tarjoilua, sotken sekaan riisiä ja jauhelihaa ja tuurilla upposi kerran. Taisi olla jo riittävän kova nälkä. Tarjoan samaa kuin itsellä, jauhelihakeittoa, kalakeittoa, makaronilaatikkoa, pastaa, riisiä, ulkofilettä, ei kelpaa. Siis jumankauta, possun ulkofile ei kelpaa. Tää koira on rikki!!! Koira mokoma on nirsompi kuin muksut. Heitän sen jäljiltä enemmän ruokaa pois kuin lasten ja pöydän alunen on ihan yhtä sottanen kuin ennenkin. Vielä tuo hurtta on hengissä ja kasvanutkin, niin kai se sitten vissii saa tarpeeksi ruokaa. Alkuun kyllä tarjosin ihan liikaa ruokaa kerralla, joka sekin oli minusta säälittävän vähän. 

Kuivaksiopettelu on ihan yhtä tuskaista kuin muistinkin. Ihan sama onko koira vai lapsi, harmaita pukkaa ja lattiaa on pesty kolmessa viikossa enemmän kuin viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä. Mutta hei, meillä on jo tajuttu, että ne pisulit voi tehdä sinne uloskin, eikä tartte pidättää siihen asti kunnes tullaa takaisin sisään. Tosin meidän piha ei ilmeisesti ole riittävän siisti neidin hienolle pyllylle, koska kakka tehdään joko olohuoneen lattialle tai naapurin nurmikolle. Tiedä siinä sitten, miten toimia, kun yrität koiraa kieltää menemästä naapurin pihalle ja painat puolijuoksua sen perässä ja lähelle päästyä neiti alkaa siinä pokkana pyllistellä. Kehuako vaiko ei, siinäpä pulma? Pääasia kuitenkin kai, että edistystä on tapahtunut. 



Neiti etsivä ja Jade.

Palasin työelämään muutama kuukausi sitten, joten en ole paljon ehtinyt uusia sisustusideoita toteuttamaan, saati niitä dokumentoimaan. Tai, ehtinyt tai jaksanut, sama asia.

Mutta kaksi viikkoa sitten meille saapui minun uusin sisustusvillitys. Homma lähti käyntiin sillä että dyykkasin paperinkeräysastian paikallisen s-marketin pihalla. Tähän voi käyttää myös kotoonta löytyviä sanomalehtiä, mutta kun meille ei tule lehteä, eikä mainoksiakaan niin niitä on silloin huono käyttää. Eikä sellainen liukaspintainen k-marketin mainos kyllä toimisikaan tässä tarkoituksessa. Ja nettilehti ei tule kuuloonkaan, jollet sitten halua uusia läppäriä. Kuinka paljon lehtiä tulisi olla, niin sanoisin, että paljon. Kotona kannattaa suosiolla rullata kaikki matot pois lattialta. Levittele runsaasti sanomalehtiä tilalle. Tämän enempää tämä uusi sisustustyyli ei sinulta välttämättä vaadi, koska lookin viimeinen silaus on tarkoitus saavuttaa koiranpennun avulla. Joten ei muuta kun pieni suloinen karvapallo ovesta sisään ja loppu hoituu kuin itsestään. Ei mene kauaa kun yöpöydän ja tuolien jalat ovat saaneet uuden rustiikkisen ilmeen, verhot modernin repaleisen reunan ja lattioita komistaa pissaiset tassun- ja sukanjäljet. 

Meille tämän muodonmuutoksen mahdollistaa ikioma Mittelspitz, Neiti etsivä Jade.  

Verhot terassille

Vielä ehtii täksi kesäksi kun vähän pinnistää. Ja voi näistä verhoista nauttia syksylläkin. Syksyksi vaan kasa huopia tmv. joihin kääriä itsensä jos alkaa viluttaa. Peruslaiskana ostin kaupasta valmiit verhot. Tarkemmin ottaen Ikeasta, mistäs muualtakaan. Myös verhotangot on Ikeasta.
Ensin tarvitsee asentaa verhotangot, ja jo useampaan asuntoon niitä laittaneena, pienenä vinkkinä. Laita kannakkeet reilusti leveämmälle kuin aukko, johon verhot haluat, että saat ne kunnolla pois ikkunan edestä tarvittaessa. Tässä tapauksessa ei pysty, kun palkin kummassakin päässä on pysty tolppa joiden kohdalle myös tulee verhot. Laitan kiinnikkeen niin laitaan kuin mahdollista ja työnnän tangon päädystä yli. Onneksi minulla ei ole suurta tarvetta siirrellä verhoja edestakaisin niin tästä ei ole haittaa.

Muista tarkistaa jo ostaessa pakkauksessa olevien kannakkaiden määrä tai sit älä, voit varmastikin luottaa siihen että paketissa on kaksi kannaketta. Kotona voit sitten kirota, tai onnitella itseäsi onnistuneesta Ikean reissusta.

Koska mies on niin millintarkka kaikessa mitä tekee niin voinen kai luottaa siihen että kuistin valokatteita kannattava palkki on suorassa ja vetää vaan tunteella kannakkeet paikoilleen? 

Avuksi hain kuitenkin pienen vatupassin, jottei nyt ihan mutulla tarttis mennä ja saa tangonkin vielä istumaan kannakkeisiin. Kun sitten jossain kohtaa pora vähän lipsahtaa ja kannake on ihan viturallaan, niin miehelle sitä ei tartte tunnustaa. Voit näyttää vaan peukaloa merkiksi, että kaikki on kunnossa ja odottaa, että se kumartuu sirkkelin puoleen metelöimään, että voit irroittaa vinoon vääntäneen ruuvin ilman selittelyjä. Sitten kun kaikki viisi kannaketta on paikallaan, voit alkaa odottelemaan loppujen saapumista Ikeasta. Jos kannakkeita on riittävästi pitämään edes osan tangoista paikallaan, niin voit sitten niiden avulla mallailla mille homma tulisi mahdollisesti näyttämään. 

Minä halusi verhoihin vähän väriäkin niin ostin kahdet erilaiset verhot, jotka ompelin yläreunasta yhteen, koska tankoja on vain yksi ja halusin verhot päällekäin, niin että keskellä on vähän sinistä ja beige näkyy takaa. Laitoin sinisen valoverhon kaksin kerroin, koska se oli beigen kanssa yhtä leveä ja tahdoin siitä kapeamman, mutta silti runsaan.

Nyt tässä on sitten taas luova tauko, kun odottelen, että sisko tuo lisää kannakkeita tullessaan Turusta kylään. Pohdin että jaksanko lyhentää verhoja sopivan mittaisiksi, vai junttaanko vaan rutulleen narun kanssa niin, että on sopivan mittaset pienemmällä vaivalla. 

Retroilua lukujärjestyksessä.

Aattelin, että kun lasten lukujärjetykset on pakko ripustaa näkyvälle paikalle, etten vahingossa tyrkkää muksua talvipakkasella kahta tuntia liian aikaisin kouluun. NIIN voihan niistä yrittää tehdä hieman hehkeemmät ja sisustuksellisemmat. Netistä löytyy läjäpäin kuvia lukujärjestyspohjista. Tarttee vaan löytää mieleinen ja tulostaa. Minä laitoin vielä kontaktimuovia pintaan, että pysyyvät siistinä. 

Kiikunpehmusteet

Meillä on jo useampi vuosi kirottu kiikun pehmusteita, kun ne on olleet niin epäkäytännölliset. Ja super rumat. Ja nyt jo pikkuhiljaa ne on alkaneet hajota sekä haalistua auringossa. Mies hajoitti uudet shortshinsa niiden nappeihin viime viikolla. Korkea aika tehdä asialle jotain. Nyt siinä on järkeäkin kun kiikku on katetulla terassilla ensimmäistä kertaa ja enää ei tartte juosta päällisiä sisään heti kun alkaa satamaan.

Löysin Eurokankaasta edullisen verhoilukankaan 13€/metri. Ja tilasin sitä neljä vai viisi metriä. Istuinosa tehtiin ihan perus vaahtomuovipatjasta, joka leikattiin sopivankokoiseksi ja päällystettiin kankaalla. Selkänojasta halusin sohvamaisen ja päätin tehdä siihen irtotyynyt. Vanhat pehmusteet oli täytetty vaahtomuovimujulla, jonka päätin uusiokäyttää selkänojan tyynyjen täytteenä. Isot sisätyynyt ei oo ihan edullisimmasta päästä, joten tässä taas säästää luontoa ja lompakkoa. Jos oisin etukäteen tiennyt, mikä homma siinä mujun survomisessa on, oisin saattanut jopa höllätä kukkaron nyörejä. Tai sit en.. Huh huh. Sitä mujua oli ihan joka paikassa ja puolet tuli aina käden mukana pois kun se oli niin sähköistä.

Laiskana päätin pitää tyynyjen teon mahdollisimman yksinkertaisena, ja en tehnyt niihin mitään irtopäällisiä tai muuta. Otin selkänojasta mitat ja tein tyynyistä isompia kuin mitat, koska kun tyyny pullistuu, katoaa osa korkeudesta ja leveydestä pulleuteen. Sarjatyöskentely on nopeuden a ja o, joten eikun kone laulamaan ja vaihe kerrallaan eteenpäin. Leikataan, ommellaan, täytetään ja lopuksi aukot umpeen. Paitsi mä en ois mä, jos ei jokin menis pieleen. En osannut ees epäillä mitään vaikka homma sujui kuin rasvattu salama, lukuun ottamatta täyttöä, jossa meinas mennä hermot. Viimeisen tyynyn kohdalla, kun ommeltavaa olisi jäljellä enää 20cm niin kone päättää alkaa sumppaamaan alalankaa. Mikä ihme sille tuli? Ei siinä auttan muu kun purkaa ommel ja alkaa tutkimaan konetta, josta en lopulta löytänyt mitään vikaa, mut tulipahan huollettua ja vieläkin se sumppaa. Kai sen kanssa tarttee mennä viksumman puheille. Jouduin jättään nyt sit yhden tyynynreunan auki, mut onneksi täytteet pysyy sisällä ilman tätä ommelta ja voin sen ommella piilopistoilla sitten myöhemmin.

No niin, nyt jos joku vois sitten kertoa, että missä mulla tällä kertaa meni pieleen, kun mä en enää jaksa sitä pohtia. Lompsin vaan nöyrästi huomenna takaisin Eurokankaaseen ja tilaan lisää kangasta, koska luonnollisestihan se loppui. Mietin sitten huomenna sitäkin, et mitä kettua mä keksin tuolle selkänojan yläosalle. Murrr.. Ei taida riittää et tekisin vaan neljännen tyynyn. Istuinpatjan alalaitaan oon suunnitellut jotain terettä sekä nappeja tuohon patjan etureunaan. Mut palataan astialle sit joskus...

Päivitys! Löysin kaapista kankaan, joka sain ystävältä alkuvuodesta, ja minusta se oli oikein passeli tähän kiikkuprojektiin. Enää puuttuu neljäs selkänojatyyny, sitten on valmis. Jos nyt edes teen sitä.. 

 

Astetta valmiimpana. Maalaamisen taidan suosiolla jättää ensi kesään. 

Riisisuklaa

Mies lähti Meripäiville hummaamaan ja me jäätiin lasten kanssa kotio. Tilanne tosiaankin VAATII jotain erityistoimenpiteitä, jotta tääkin päivä klaarataan kunnialla loppuun. Aattelin ettei jaksa lähtä mihinkään tän lauman kaa ja koska kaupatkin on jo kiinni kun on lauantai niin itsetehty riisisuklaa kuulosti täydelliselle vaihtoehdolle, mulla kun melkein aina leivontasuklaata kaapissa. Ne on helppo ja nopea tehdä, sekä ihan superhyviä. Ei yhtään niin kaameita kuin ne lapsuuden kookosrasva-kaakaojauhe ällötykset. 

Näihin tarvitaan

Riisimuroja

200g suklaata (maito)

50g voita

50g Mariannemurskaa

Suklaa ja voi sulatetaan mikrossa ja mariannemurska sekä riisimurot sekoitetaan sekaan. 

Halutessa voi joko annostella valmiiksi muffinivuokiin tai levittää levyksi leivinpaperille ja leikata sopiviksi paloiksi sitten kun suklaa on kovettunut. 

No niin, dippadappa, heivasin suklaan ja voin mikroon sulamaan, sekoittelin aina välillä. Sitten kun kaivoin riisimurot, jotka olin vasta ostanut, esiin, paljastui karmea totuus. JOKU oli syönyt melkein kaikki murot. Tää on niin taas meitä. Sainkohan ees desiä muroja siihin sekaan. Näiden ei todellakaan kuulu näyttää tältä!!! Ihan kuin oisin junnun vaipan sisällön tohon länttässy.. 😣 

Ehkä suuntaamme Makuunin irtsari hyllylle? 

Makuuhuone kuvina

Makuuhuoneen sisustus on tällä erää valmis. Mutta jos listoja ja mattoja jäädään odottamaan, niin valmista ei ole vielä piiiiiiitkään aikaan ja tahtoo jo päästä esittelemään kokonaisuutta. 

Panoramakuva antaa hyvän yleiskäsityksen huoneesta, mutta vääristää hieman. 

Sitä on jo niin pitkään ollut ilman mattoa makuuhuoneessa, etten oikein tiedä millaista edes harkitsisi ja tuntuu luonnolliseslta ettei siellä sellaista edes ole. Vasta kuvia katsoessa huomaa että jotain uupuu. 

Kuvakollaasi seinälle

Se on kumma kuinka lähestyvät juhlat motivoivat saattamaan keskeneräisiä projekteja loppun. Tänään sain vihdoin kuvakollaasin seinälle ja ihan omin pikku kätösin. 

Ensin mallailin sängylle jos jonkin näköistä versiota. Siinä oli helppo muutella järjestystä. 

Halusin keskelle kaksi yhden suuntaista suoraa linjaa ja piirsin seinään lyijykynällä vatupassin avulla kaksi suoraa viivaa joita käytin apuna kuvien ripustamisessa. Viivojen väliin jätin 12cm tyhjää tilaa. 

Koska kehysten ripustusmekanismeja oli melkein yhtä monta erilaista kuin kehyksiäkin niin jokaisen kehyksen paikka oli merkittävä ja laskettava yksi kerrallaan, sitä mukaa kun edellisen sai paikalleen. 

Koska yksittäinen kuva ja kehys ei paina juuri yhtään mitään, ei kiinnityksessä ole käytetty tavallista ruuvia kummempaa kiinnitysmekanismia. 

Ensin merkitsin kiinnityspisteen paikan lyijykynällä, jonka jälkeen löin naulalla ja vasaralla kerran, pienen kolon samaan kohtaan, jottei ruuvi lähde porattaessa vaeltamaan. 

Kerrankin homma sujui melkein kuin Strömsössä. Muutama mittavirhe tuli, mutta nekin hutireiät jäi taulujen taakse piiloon. Yllätin ihan itsenikin, sillä olin varma, että tässä hommassa tarvitsen testosteronia, mutta enpäs tarttenutkaan! 

Lasten grillivartaat

En tiedä ollaanko tän ongelman kanssa yksin, mutta tykätään grillata ja mitä lapset syö on ikuinen ongelma. Itselle riittäisi pihvin kaveriksi vihreäsalaatti, mut ne muksut. Numero kolmosta ei saa maistamaan edes mansikkaa, saati syömään salaattia. Makaronia ne syö muutenkin liian usein ja kuka haluaa hellepäivänä korventaa uunia joittenkin ranskisten takia. Meillä pojat tykkää kaupan pakastealtaasta saatavista Pommes Noisettes perunapalleroista. 

Siskoni ja hänen miehensä grillasivat näitä ja tiedän ettei ukkokulta ikinä suostuisi näitä yksitellen grillissä kääntelemään joten sulatin perunapallot mikrossa, jotta ne saattoi työntää grillivartaaseen. Ja toimii! Lapsille näihin voi työntää kaveriksi lihapullia, nakkia, nugetteja. Mistä nyt kukakin tykkää. 

Ja voisihan tätä samaa kokeilla vaikka lohkoperunoillakin. 

Ikealipaston uusi ilme.

Tälläinen oli lähtötilanne.. 

Mitäänhän en tälle alunperin meinannut tehdä, kun uutena Ikeasta hankittiin. Mutta tälle kävi sama kohtalo kuin keittiön vitriinille, sisustusprojekti "vähän" levisi, kun mallailin tauluprojektin listaa huvikseen lipaston reunaan. Uusi ilme maksoi kolmisen kymppiä. Eikä ollut työläs. 

Ensimmäisenä vaihtoon lähti vetimet, jotka yllätys yllätys tilasin eBayn kautta kiinasta. Halusin vetimet sängynpäädyn inspiroimana timanteiksi. Tilasin kymmenen setin, vaikka laatikoita on vain kahdeksan, ehkä voin sitten vaihtaa yöpöytiinkin vetimet jos sille tuntuu. Seuraavana päivänä se sitten iski. FAAAK! Isommissa laatikoissa on tupla vetimet. Eiku tilaa toinen 10 satsi, kun eihän sillä myyjällä ollut niitä yksittäin. Toiselta kun en uskaltanut ostaa kun mun tuurilla ne ois kuitenkin erilaiset. 

Reilun viikon päästä kun tulin poikien kanssa reissusta oli ekat kymmenen vedintä postilaatikossa. Pakko päästä heti vaihtamaan vaikka olin ihan sippi. Sillä kyllähän ne nyt vaihtaa vaikka unissaan. Mutta jos jokin voi mennä pieleen niin sehän menee. Ainakin mulla. 

Taito se on kai tääkin. Ruuvata vedin väärinpäin. Onneksi ruuvasin vaan yhden, kahdesta ois tartten huolestua ihan tosissaan.

Sitten kului viikko ja toinenkin eikä loppuja vetimiä kuulu. Näyttääkö mun lipasto lopun elämää tältä.. 

Vetimiä odotellessa päätin asentaa listan lipaston yläreunaan. 

Ensin tarttee kyllä jonkun joka osaa leikata listoihin kulmat, mun tapauksessa mies. 💕 ja ihan puuliimalla ja puristimilla kiinnitin listat. Ei tartten porailla eikä ruuvailla. Liiman kuivuttua puristimet vaan irti ja jatkaa vetimien odottelua...

Kunnes tänään ne vihdoin saapui. Ja tällä kertaa osasin asentaa heti ne oikeinpäinkin! ☺️

Laulajan alku.

Uutta projektia pukkaa vaikka edelliset on vielä kesken. Kovin en ole edes nähnyt vaivaa näiden löytämiseksi, lähinnä ne on löytäneet minut. Nyt kuulin kuinka laulaja lauloi ja houkuteli kuin seireeni merimiehiä, minua kummitätini kuistilla. 

Mitä, mihin ja milloin, en tiedä. Mut vitsi miten nätti se on. Tai tulee olemaan. 

Rokokoo tuoli

Tämä projekti kuului kategoriaan pakko saada! makuuhuoneeseen rokokoo tyylinen tuoli. Näin netissä yhden ihanan just meidän makkariin sopivan tuolin. Sellaisen olisi saanut Tyyli-Kotkasta alk. 850€. Y-hyy! Mä en ikinä saa sitä. No tietty jos lotossa tulee seuraavalla kierroksella 7 oikein niin sit, mut muuten voin vaan haaveilla. Ehkäpä siis joku käytetty, jos edullisesti löytyisi... Yhdellä kirppiksellä oli tosi kiva vanha tuoli 120€, mut en raaskinut sitäkään ostaa. Reilun viikon päästä pyörähdin muutamalla kirpparilla ja mukaan tarttui 70€ tuoli.

Tästä siis haaveilin...

... ja tälläinen tarttui mukaan... 

...Eiks ookin ihan identtiset?  Ei minustakaan. :) Vähän maalia ja uutta kangasta niin kyllä tästäkin rumiluksesta saadaan kaunotar.

Tästä se lähtee. Vanhan riisumisesta. Kaikki nastat ja niitit pitää saada irti, jotta olis edes pieni mahdollisuus saada uudet tilalle. Meidän nitojassa, eikä kyl paineilmanitojassakaan tahtonut riittää potku upottamaan niittejä kovaan tammirunkoon. Ois varmaan pitänyt olla kovempia niittejä tai jotain.

Halusin että maali pysyy mahdollisimman hyvin ja lopputulos olisi hyvä, niin päätin riisua tuolin kokonaan maalista. Kaikki pienet kaiverrus yksityiskohdat kävin läpi dremelillä. Tai ensialkuun anopin Einhellillä, mutta sehän tietenkin kärähti kesken homman ja piti lähteä ostamaan uutta työkalua. Ostin sitten Dremelin tilalle, koska suoraan sanottuna se anopin härveli oli p.a.s.k.a.  Einhellille tyypilliseen tapaan se hyytyi heti jos vähänkin yritti painaa. Ja jos jotain on pakko ostaa, niin sitten kannattaa ostaa kunnollinen, vaikka anopille. Mutta jos jätetään kuitenkin tuon laitteen hankintahinta pois tuolin kustannuslaskelmista..

Maalit ja kangas minulta löytyi jo valmiiksi ylijääneenä edellisistä projekteista, joten niitä ei tarvinnut ostaa ja istuin osan pehmusteet käytin uudelleen. Yhdeltä paikalliselta verhoilijalta kävin ostamassa napituslankaa, uudet pehmusteet selkänojaan, säkkikangasta sekä koristenauhaa. Niistä maksoin yhteensä 22€ Napit tilasin eBaysta 10kpl 9,50€. Halvemmallakin olisi varmasti löytynyt, mutta sitten niiden tuloa Kiinasta olisi saanut odottaa monta viikkoa. Nyt tilasin Briteistä, josta ne saapuivat viikossa.

Kun tuoli on maalattu, niin sitten alkaa tuolin kasaan kursiminen. Minä maalasin valkealla pohjamaalilla kerran ja kahteen kertaan tikkurilan sävytetyllä helmiäismaalilla. 

Aloitin verhoilemalla istuinosan. Koska laiskana en purkanut jousituksia niin niihin minun ei tarvinnut koskea. Ensin vaahtomuovit kevyesti nitojalla kiinni, sitten kangas, joka vaan nidotaan päällipuolelta kiinni, leikataan ylimääräinen kangas pois ja niitit sitten peitetään koristenauhalla, joka kiinnitetään kuumaliimalla.

Selkänojaa aloittaessa alkoi kylmähiki nousta ohimoille ja takapuoli ei meinannut millään nousta sängynlaidalta. Mukavuusalue oli kaukana takana ja tuntui etten tiedä yhtään mitään mitä olen tekemässä. Tai siis totuuden nimissä, enhän mä kyl tiennytkään. Ikinä ennen en ole verhoillut ja nyt aion muuttaa tuolin selkänojan mallia. Säkkikankaasta kuitenkin aloitetaan ja se pitää saada hyvin ja kireäksi, sillä on se mikä pitää selkänojan ryhdissä.

Muutama syvä hengenveto ja sitten vaahtomuoveja asentamaan. Liimasin kaksi päällekäin jotta sain muhkeutta ja siksi ettei ne liikkuisi toisiinsa nähden kun teen niihin napeille reikiä. 

Sekin muutamalla niitillä kiinni, vanu ja kangas päälle ja sitten napittamaan. Sain lainaksi kaverin isältä napitusneulan, joten ei tarvinnut keksiä mitään sen kummempia kikkakolmosia tähän touhuun tai yrittää tavallisella parsinneulalla. Nappien takapuolelle laitoin ihan tavallisia lankanauloja, jotta napitus onnistuisi.

Kun napit ovat paikallaan niin kangas nidotaan taas päältä kiinni ja niitit peitetään koristenauhalla.

Selkänojan takapuolelle laitoin vanua selkänojan rungon sisäpuolelle ja kankaan niiteillä kiinni mahdollisimman läheltä "sisäreunaa" sekä taas koristenauhaa peittämään niitit.

Tälläisesltä tuoli näyttää valmiina.