Kiikunpehmusteet

Meillä on jo useampi vuosi kirottu kiikun pehmusteita, kun ne on olleet niin epäkäytännölliset. Ja super rumat. Ja nyt jo pikkuhiljaa ne on alkaneet hajota sekä haalistua auringossa. Mies hajoitti uudet shortshinsa niiden nappeihin viime viikolla. Korkea aika tehdä asialle jotain. Nyt siinä on järkeäkin kun kiikku on katetulla terassilla ensimmäistä kertaa ja enää ei tartte juosta päällisiä sisään heti kun alkaa satamaan.

Löysin Eurokankaasta edullisen verhoilukankaan 13€/metri. Ja tilasin sitä neljä vai viisi metriä. Istuinosa tehtiin ihan perus vaahtomuovipatjasta, joka leikattiin sopivankokoiseksi ja päällystettiin kankaalla. Selkänojasta halusin sohvamaisen ja päätin tehdä siihen irtotyynyt. Vanhat pehmusteet oli täytetty vaahtomuovimujulla, jonka päätin uusiokäyttää selkänojan tyynyjen täytteenä. Isot sisätyynyt ei oo ihan edullisimmasta päästä, joten tässä taas säästää luontoa ja lompakkoa. Jos oisin etukäteen tiennyt, mikä homma siinä mujun survomisessa on, oisin saattanut jopa höllätä kukkaron nyörejä. Tai sit en.. Huh huh. Sitä mujua oli ihan joka paikassa ja puolet tuli aina käden mukana pois kun se oli niin sähköistä.

Laiskana päätin pitää tyynyjen teon mahdollisimman yksinkertaisena, ja en tehnyt niihin mitään irtopäällisiä tai muuta. Otin selkänojasta mitat ja tein tyynyistä isompia kuin mitat, koska kun tyyny pullistuu, katoaa osa korkeudesta ja leveydestä pulleuteen. Sarjatyöskentely on nopeuden a ja o, joten eikun kone laulamaan ja vaihe kerrallaan eteenpäin. Leikataan, ommellaan, täytetään ja lopuksi aukot umpeen. Paitsi mä en ois mä, jos ei jokin menis pieleen. En osannut ees epäillä mitään vaikka homma sujui kuin rasvattu salama, lukuun ottamatta täyttöä, jossa meinas mennä hermot. Viimeisen tyynyn kohdalla, kun ommeltavaa olisi jäljellä enää 20cm niin kone päättää alkaa sumppaamaan alalankaa. Mikä ihme sille tuli? Ei siinä auttan muu kun purkaa ommel ja alkaa tutkimaan konetta, josta en lopulta löytänyt mitään vikaa, mut tulipahan huollettua ja vieläkin se sumppaa. Kai sen kanssa tarttee mennä viksumman puheille. Jouduin jättään nyt sit yhden tyynynreunan auki, mut onneksi täytteet pysyy sisällä ilman tätä ommelta ja voin sen ommella piilopistoilla sitten myöhemmin.

No niin, nyt jos joku vois sitten kertoa, että missä mulla tällä kertaa meni pieleen, kun mä en enää jaksa sitä pohtia. Lompsin vaan nöyrästi huomenna takaisin Eurokankaaseen ja tilaan lisää kangasta, koska luonnollisestihan se loppui. Mietin sitten huomenna sitäkin, et mitä kettua mä keksin tuolle selkänojan yläosalle. Murrr.. Ei taida riittää et tekisin vaan neljännen tyynyn. Istuinpatjan alalaitaan oon suunnitellut jotain terettä sekä nappeja tuohon patjan etureunaan. Mut palataan astialle sit joskus...

Päivitys! Löysin kaapista kankaan, joka sain ystävältä alkuvuodesta, ja minusta se oli oikein passeli tähän kiikkuprojektiin. Enää puuttuu neljäs selkänojatyyny, sitten on valmis. Jos nyt edes teen sitä.. 

 

Astetta valmiimpana. Maalaamisen taidan suosiolla jättää ensi kesään. 

Riisisuklaa

Mies lähti Meripäiville hummaamaan ja me jäätiin lasten kanssa kotio. Tilanne tosiaankin VAATII jotain erityistoimenpiteitä, jotta tääkin päivä klaarataan kunnialla loppuun. Aattelin ettei jaksa lähtä mihinkään tän lauman kaa ja koska kaupatkin on jo kiinni kun on lauantai niin itsetehty riisisuklaa kuulosti täydelliselle vaihtoehdolle, mulla kun melkein aina leivontasuklaata kaapissa. Ne on helppo ja nopea tehdä, sekä ihan superhyviä. Ei yhtään niin kaameita kuin ne lapsuuden kookosrasva-kaakaojauhe ällötykset. 

Näihin tarvitaan

Riisimuroja

200g suklaata (maito)

50g voita

50g Mariannemurskaa

Suklaa ja voi sulatetaan mikrossa ja mariannemurska sekä riisimurot sekoitetaan sekaan. 

Halutessa voi joko annostella valmiiksi muffinivuokiin tai levittää levyksi leivinpaperille ja leikata sopiviksi paloiksi sitten kun suklaa on kovettunut. 

No niin, dippadappa, heivasin suklaan ja voin mikroon sulamaan, sekoittelin aina välillä. Sitten kun kaivoin riisimurot, jotka olin vasta ostanut, esiin, paljastui karmea totuus. JOKU oli syönyt melkein kaikki murot. Tää on niin taas meitä. Sainkohan ees desiä muroja siihin sekaan. Näiden ei todellakaan kuulu näyttää tältä!!! Ihan kuin oisin junnun vaipan sisällön tohon länttässy.. 😣 

Ehkä suuntaamme Makuunin irtsari hyllylle? 

Makuuhuone kuvina

Makuuhuoneen sisustus on tällä erää valmis. Mutta jos listoja ja mattoja jäädään odottamaan, niin valmista ei ole vielä piiiiiiitkään aikaan ja tahtoo jo päästä esittelemään kokonaisuutta. 

Panoramakuva antaa hyvän yleiskäsityksen huoneesta, mutta vääristää hieman. 

Sitä on jo niin pitkään ollut ilman mattoa makuuhuoneessa, etten oikein tiedä millaista edes harkitsisi ja tuntuu luonnolliseslta ettei siellä sellaista edes ole. Vasta kuvia katsoessa huomaa että jotain uupuu. 

Kuvakollaasi seinälle

Se on kumma kuinka lähestyvät juhlat motivoivat saattamaan keskeneräisiä projekteja loppun. Tänään sain vihdoin kuvakollaasin seinälle ja ihan omin pikku kätösin. 

Ensin mallailin sängylle jos jonkin näköistä versiota. Siinä oli helppo muutella järjestystä. 

Halusin keskelle kaksi yhden suuntaista suoraa linjaa ja piirsin seinään lyijykynällä vatupassin avulla kaksi suoraa viivaa joita käytin apuna kuvien ripustamisessa. Viivojen väliin jätin 12cm tyhjää tilaa. 

Koska kehysten ripustusmekanismeja oli melkein yhtä monta erilaista kuin kehyksiäkin niin jokaisen kehyksen paikka oli merkittävä ja laskettava yksi kerrallaan, sitä mukaa kun edellisen sai paikalleen. 

Koska yksittäinen kuva ja kehys ei paina juuri yhtään mitään, ei kiinnityksessä ole käytetty tavallista ruuvia kummempaa kiinnitysmekanismia. 

Ensin merkitsin kiinnityspisteen paikan lyijykynällä, jonka jälkeen löin naulalla ja vasaralla kerran, pienen kolon samaan kohtaan, jottei ruuvi lähde porattaessa vaeltamaan. 

Kerrankin homma sujui melkein kuin Strömsössä. Muutama mittavirhe tuli, mutta nekin hutireiät jäi taulujen taakse piiloon. Yllätin ihan itsenikin, sillä olin varma, että tässä hommassa tarvitsen testosteronia, mutta enpäs tarttenutkaan! 

Lasten grillivartaat

En tiedä ollaanko tän ongelman kanssa yksin, mutta tykätään grillata ja mitä lapset syö on ikuinen ongelma. Itselle riittäisi pihvin kaveriksi vihreäsalaatti, mut ne muksut. Numero kolmosta ei saa maistamaan edes mansikkaa, saati syömään salaattia. Makaronia ne syö muutenkin liian usein ja kuka haluaa hellepäivänä korventaa uunia joittenkin ranskisten takia. Meillä pojat tykkää kaupan pakastealtaasta saatavista Pommes Noisettes perunapalleroista. 

Siskoni ja hänen miehensä grillasivat näitä ja tiedän ettei ukkokulta ikinä suostuisi näitä yksitellen grillissä kääntelemään joten sulatin perunapallot mikrossa, jotta ne saattoi työntää grillivartaaseen. Ja toimii! Lapsille näihin voi työntää kaveriksi lihapullia, nakkia, nugetteja. Mistä nyt kukakin tykkää. 

Ja voisihan tätä samaa kokeilla vaikka lohkoperunoillakin. 

Ikealipaston uusi ilme.

Tälläinen oli lähtötilanne.. 

Mitäänhän en tälle alunperin meinannut tehdä, kun uutena Ikeasta hankittiin. Mutta tälle kävi sama kohtalo kuin keittiön vitriinille, sisustusprojekti "vähän" levisi, kun mallailin tauluprojektin listaa huvikseen lipaston reunaan. Uusi ilme maksoi kolmisen kymppiä. Eikä ollut työläs. 

Ensimmäisenä vaihtoon lähti vetimet, jotka yllätys yllätys tilasin eBayn kautta kiinasta. Halusin vetimet sängynpäädyn inspiroimana timanteiksi. Tilasin kymmenen setin, vaikka laatikoita on vain kahdeksan, ehkä voin sitten vaihtaa yöpöytiinkin vetimet jos sille tuntuu. Seuraavana päivänä se sitten iski. FAAAK! Isommissa laatikoissa on tupla vetimet. Eiku tilaa toinen 10 satsi, kun eihän sillä myyjällä ollut niitä yksittäin. Toiselta kun en uskaltanut ostaa kun mun tuurilla ne ois kuitenkin erilaiset. 

Reilun viikon päästä kun tulin poikien kanssa reissusta oli ekat kymmenen vedintä postilaatikossa. Pakko päästä heti vaihtamaan vaikka olin ihan sippi. Sillä kyllähän ne nyt vaihtaa vaikka unissaan. Mutta jos jokin voi mennä pieleen niin sehän menee. Ainakin mulla. 

Taito se on kai tääkin. Ruuvata vedin väärinpäin. Onneksi ruuvasin vaan yhden, kahdesta ois tartten huolestua ihan tosissaan.

Sitten kului viikko ja toinenkin eikä loppuja vetimiä kuulu. Näyttääkö mun lipasto lopun elämää tältä.. 

Vetimiä odotellessa päätin asentaa listan lipaston yläreunaan. 

Ensin tarttee kyllä jonkun joka osaa leikata listoihin kulmat, mun tapauksessa mies. 💕 ja ihan puuliimalla ja puristimilla kiinnitin listat. Ei tartten porailla eikä ruuvailla. Liiman kuivuttua puristimet vaan irti ja jatkaa vetimien odottelua...

Kunnes tänään ne vihdoin saapui. Ja tällä kertaa osasin asentaa heti ne oikeinpäinkin! ☺️

Laulajan alku.

Uutta projektia pukkaa vaikka edelliset on vielä kesken. Kovin en ole edes nähnyt vaivaa näiden löytämiseksi, lähinnä ne on löytäneet minut. Nyt kuulin kuinka laulaja lauloi ja houkuteli kuin seireeni merimiehiä, minua kummitätini kuistilla. 

Mitä, mihin ja milloin, en tiedä. Mut vitsi miten nätti se on. Tai tulee olemaan. 

Rokokoo tuoli

Tämä projekti kuului kategoriaan pakko saada! makuuhuoneeseen rokokoo tyylinen tuoli. Näin netissä yhden ihanan just meidän makkariin sopivan tuolin. Sellaisen olisi saanut Tyyli-Kotkasta alk. 850€. Y-hyy! Mä en ikinä saa sitä. No tietty jos lotossa tulee seuraavalla kierroksella 7 oikein niin sit, mut muuten voin vaan haaveilla. Ehkäpä siis joku käytetty, jos edullisesti löytyisi... Yhdellä kirppiksellä oli tosi kiva vanha tuoli 120€, mut en raaskinut sitäkään ostaa. Reilun viikon päästä pyörähdin muutamalla kirpparilla ja mukaan tarttui 70€ tuoli.

Tästä siis haaveilin...

... ja tälläinen tarttui mukaan... 

...Eiks ookin ihan identtiset?  Ei minustakaan. :) Vähän maalia ja uutta kangasta niin kyllä tästäkin rumiluksesta saadaan kaunotar.

Tästä se lähtee. Vanhan riisumisesta. Kaikki nastat ja niitit pitää saada irti, jotta olis edes pieni mahdollisuus saada uudet tilalle. Meidän nitojassa, eikä kyl paineilmanitojassakaan tahtonut riittää potku upottamaan niittejä kovaan tammirunkoon. Ois varmaan pitänyt olla kovempia niittejä tai jotain.

Halusin että maali pysyy mahdollisimman hyvin ja lopputulos olisi hyvä, niin päätin riisua tuolin kokonaan maalista. Kaikki pienet kaiverrus yksityiskohdat kävin läpi dremelillä. Tai ensialkuun anopin Einhellillä, mutta sehän tietenkin kärähti kesken homman ja piti lähteä ostamaan uutta työkalua. Ostin sitten Dremelin tilalle, koska suoraan sanottuna se anopin härveli oli p.a.s.k.a.  Einhellille tyypilliseen tapaan se hyytyi heti jos vähänkin yritti painaa. Ja jos jotain on pakko ostaa, niin sitten kannattaa ostaa kunnollinen, vaikka anopille. Mutta jos jätetään kuitenkin tuon laitteen hankintahinta pois tuolin kustannuslaskelmista..

Maalit ja kangas minulta löytyi jo valmiiksi ylijääneenä edellisistä projekteista, joten niitä ei tarvinnut ostaa ja istuin osan pehmusteet käytin uudelleen. Yhdeltä paikalliselta verhoilijalta kävin ostamassa napituslankaa, uudet pehmusteet selkänojaan, säkkikangasta sekä koristenauhaa. Niistä maksoin yhteensä 22€ Napit tilasin eBaysta 10kpl 9,50€. Halvemmallakin olisi varmasti löytynyt, mutta sitten niiden tuloa Kiinasta olisi saanut odottaa monta viikkoa. Nyt tilasin Briteistä, josta ne saapuivat viikossa.

Kun tuoli on maalattu, niin sitten alkaa tuolin kasaan kursiminen. Minä maalasin valkealla pohjamaalilla kerran ja kahteen kertaan tikkurilan sävytetyllä helmiäismaalilla. 

Aloitin verhoilemalla istuinosan. Koska laiskana en purkanut jousituksia niin niihin minun ei tarvinnut koskea. Ensin vaahtomuovit kevyesti nitojalla kiinni, sitten kangas, joka vaan nidotaan päällipuolelta kiinni, leikataan ylimääräinen kangas pois ja niitit sitten peitetään koristenauhalla, joka kiinnitetään kuumaliimalla.

Selkänojaa aloittaessa alkoi kylmähiki nousta ohimoille ja takapuoli ei meinannut millään nousta sängynlaidalta. Mukavuusalue oli kaukana takana ja tuntui etten tiedä yhtään mitään mitä olen tekemässä. Tai siis totuuden nimissä, enhän mä kyl tiennytkään. Ikinä ennen en ole verhoillut ja nyt aion muuttaa tuolin selkänojan mallia. Säkkikankaasta kuitenkin aloitetaan ja se pitää saada hyvin ja kireäksi, sillä on se mikä pitää selkänojan ryhdissä.

Muutama syvä hengenveto ja sitten vaahtomuoveja asentamaan. Liimasin kaksi päällekäin jotta sain muhkeutta ja siksi ettei ne liikkuisi toisiinsa nähden kun teen niihin napeille reikiä. 

Sekin muutamalla niitillä kiinni, vanu ja kangas päälle ja sitten napittamaan. Sain lainaksi kaverin isältä napitusneulan, joten ei tarvinnut keksiä mitään sen kummempia kikkakolmosia tähän touhuun tai yrittää tavallisella parsinneulalla. Nappien takapuolelle laitoin ihan tavallisia lankanauloja, jotta napitus onnistuisi.

Kun napit ovat paikallaan niin kangas nidotaan taas päältä kiinni ja niitit peitetään koristenauhalla.

Selkänojan takapuolelle laitoin vanua selkänojan rungon sisäpuolelle ja kankaan niiteillä kiinni mahdollisimman läheltä "sisäreunaa" sekä taas koristenauhaa peittämään niitit.

Tälläisesltä tuoli näyttää valmiina.

Suklaapuuro

Tässä iltapala, joka uppoaa takuuvarmasti, ja on helppo ja nopea. Sitäpaitsi meiltä tähän löytyy ainekset aina kaapista. Maito kannattaa kuumentaa mikrossa etukäteen kiehuvaksi tai ainakin lähes niin ei tarvitse polttaa puuroa pohjaan tai odottaa toista tuntia maidon lämpenemistä. 

Tarvitset neljään annokseen

1litran maitoa

2rkl tummaa kaakaota

0,5dl sokeria

1,5dl mannasuurimoita

Kuumenna maito ja lisää sekaan kaakao, sokeri, ja mannasuurimot. Keitä miedolla lämmöllä kunnes sopivan sakeaa. 

Meillä kattila upotetaan kylmään veteen, sillä kukaan ei malta odottaa puuron jäähtymistä lautasella. 

Kaupasta saa ostaa myös valmiita suklaamannasuurimoita, mutta se ei ole yhtä hyvää, johtuneeko sokerin määrästä..? Ja onpahan yksi pussi vähemmän kaapissa. 

Tämän voi myös halutessaan vispata niinkuin vispipuuron ja tarjoilla vaikka jälkkärinä tai välipalana. Lisäisin ehkä sokerin määrää jos jälkiruuaksi meinaa. 

Supermutsin lomaseikkailut osa 1.

Kesäloma alkoi alkoi tutuissa merkeissä. "Äiti! Mul on tylsää!" "Äiti! Mul ei o mitää tekemistä!" "Äiti! Mennää Tykkimäelle!" "Äiti! Miä haluun HopLoppiin!" "Äiti!" "Äiti!" "Äiti!" !!! Siis voi pyhä siisseli, milloin tää loma loppuu? Onko sen pakko kestää kaksi ja puoli kuukautta, alkoiko se tosiaan viime launataina? Eiih!!! Mä en kestä! Miten tätä voisi lyhentää? Pikainen puhelu siskolle Turkuun ja suunnitelma oli valmis. Muksut autoon ja auton nokka kohti Turkua heti ensi maanantaina. Suunnitelma on seuraava, ma aamusta matkaan, perillä piknikille rantsuun, tiistai menisi kokonaan päiväristeilyn merkeissä, ke ehkä kylpylää tai hoplopia, elokuvissakin käynti pyöri tapetilla, tehdään mitä huvittaa. Ja joko illasta kotiin tai to aamuna, miten nyt jaksetaan. Ja, koska mies on sidottu arkena työmaalle, niin mennään ilman, ehtiipähän tuo tehdä terassin katetta valmiiksi sillä aikaa. Ou jeah. Hyvin kun suunnittelee, niin homma sujuu kuin rasvattu salama sitten lomakohteessa.
Jahas, mitähän kaikkea sitä tarvitsee mukaan. Tarttetaanko rattaita? -Ei kai.. Onhan ne laivalla hankalat kun on portaita ja muita ja juniorikin on jo melkein kolme, ettei niitä kyllä enää tartteta. No miten sitten se pottailu juttu. Vaippoja siis varoiksi mukaan, ja meneehän niitä yöllä ja pikkareita ja housuja vino pino. Uikit rantsuun, kännykän laturi, puhtaat vaihtovaatteet kaikille pojille tiistai aamuksi.. Mitä vielä? Joko tässä on muka kaikki? Hah selviipäs sitä vähällä varustuksella kun lapset kasvavat. Ai niin... Jos vaikka itsellekin jotain vaatetta.. Hupsista. Ilmankos kassi oli tyhjän tuntuinen..
Maanantai aamuna koko revohka on kukonlaulun aikaan hereillä. "Joko mennään" "Kuka ottaa dvd:t mukaan ja mitä katotaan matkalla?" Tämä joka reissuinen sotarituaali oli onneksi varsin nopeasti ohi kun kuistin valokatteet on jo toista viikkoa blokanneet pääsyn kirjahyllyn dvd osastolle. Sillä mentiin mitä löytyi lojumasta tv-tasolta. Pikainen aamupala ja lapset autoon ja hit the road... Aamupala sujui kyllä kitkoitta, mutta ennen kun starttaat pihasta, siirrä ensin dvd soitinta, ihmettele miksi se ei lähde käyntiin, kokeile toista tupakansytytin pistoketta. Kymmenen mutkan kautta voit todeta, että soitin lähtee päälle kun vedät johdosta hieman vasemmalle ja koska pistoke on tietenkin laitteen oikealla puolella tee jokin viritelmä jotta saat johdon pysymään siinä asennossa jossa laite toimii ja toivo että se pysyy siinä ajon ajan. Tämän jälkeen jaa kännykästäsi nettiyhteys isommille lapsille ja muista laittaa oma puhelin autolaturiin, sillä siitä on muuten alta puolen välin akku loppu. Vihdoin käynnistä auto! Ajettuasi kaksi-kolmekymmentä kilometriä pysäytä auto tien sivuun ja kiinnitä nuorin lapsi turvavöihin, sen jälkeen kun hän on ensin ilmaissut asiasta. "Äiti, sun pitää turvavyöttää miut." Tällä kertaa ei sentään ehditty ekalle taukopaikalle asti. Onneksi loppumatka sujui suht hyvin. En tiedä mikä perverssio tuolla omalla operaattorilla on soittaa aina silloin kun olen ajamassa Turkuun. Tällä kertaa tyttö soitti tietenkin kreivin aikaan, juuri kun olisi pitänyt kuunnella puhelimen navin opastuksia. Tie Kotkasta Turkuun on lähes suora niin miksi pitää soitta just silloin kun tarttee ekan kerran kääntyä. Ja *tuikshan se meni. Onneksi mulla on siinä puheimessa se navi.
Maanantain rantapiknik oli ihan onnistunut, muutamaa hiekkaista nakkia ja perunapalleroa lukuunottamatta. Tiistaina laiva lähti satamasta varttia vaille yhdeksän. Laitettiin kello herättään puoli kasilta, ja aamiainen otettiin mukaan. Se olisi kiva syödä sitä samalla kun katselisi laivan lähtöä satamasta. Aamulla jaoin lapsille puhtaat vaatteet, jotka ei nyt syystä tai seittemännestä sopinut 8-vuotiaalle esikolle. Otettiin sitten äiti vs. poika matsi siinä kasin aikaan aamulla. Kummalla riittää kantti ja kumpi sanoo viimeisen sanan. Minusta vaatteissa ei ollut neuvottelemisen varaa, koska sitten joutuisin neuvottelemaan neljän muksun kanssa. Esikon härkäpäisyydellä vaatteet eivät kelvanneet laivasta poisjäännin uhallakaan ja annoin ehkä oman ärsyyntymisen puhua liikaa ja koska kumpikaan ei tinkinyt omista näkökulmistaan ja vaikka useaan otteeseen annoin pojalle mahdollisuuden laittaa kengät jalkaan ja poistua ulko-ovesta ja pojan yhä istuessa itsepäisenä sohvalla, päätin antaa pojalle opetuksen ja lähdimme matkaan ilman häntä, olihan siskonmies kotona sen jälkeen kun ensin meidän vei laivalle. Puolessa väliä ajoa soi puhelin ensimmäisen kerran, ja jouduin itkuiselle esikolle sitten selittämään ettei enää ehditä häntä hakemaan, tai jäämme kaikki laivasta. Kolmannen puhelun kohdalla alkoi jo sydän sulaa ja hävettämään oma jästipäisyys. Päädyin sitten soittamaan taksin pojalle, joka hakisi hänet ja toisi terminaalille, mikä sekin olisi siinä ja siinä ehtisikö poika sittenkään. Laiva lähtisi silloin kuin lähtisi, se ei odottaisi ketään. Sydän kurkussa tuijoteltiin kelloa ja vilkuiltiin terminaalin ikkunasta pihalle, näkyykö taksia. Enää ei ollut ihmisiä jonossa, eikä poikaa näy. Juuri kun oltiin menossa läpi lipuntarkastuksen poika ilmestyi liukuportaista. Huuuh huh.. Tipalle meni.
Eipä tuolla laivalla juurikaan tekemistä ollu, lähes koko päivä meni leikkipaikalla, mitä nyt takasin tullessa käytiin seisosvassa pöydässä syömässä ja vähän tax freessa shoppailemassa.
Keskiviikkona aamulla pohdittiin mitä tehtäisiin ja jostain kumman syystä ei oikein hoplop napannut tähän mutsiin ja muutenkin lomailukiintiö alkoi olla täysi tältä erää, joten päädyttiin palaamaan hieman etuajassa takaisin kotiin.