Rustiikkinen ruokapöytä ja patinoituneet tuolit

Olen jo pitkään haaveillut isosta keittiön pöydästä, mutta kun sellaiset ajatukset ei oikein istu meikäläisten talousbudjettiin, niin sain villin idean. Mitä jos vaan jatkettaisiin nykyistä pöytää. Monen mittapuulla tuo nykyinenkin on jo iso, onhan se kuudelle hengelle , mutta kun oma perhe täyttää sen jo niin kivasti, ettei vieraille riitä tilaa. Eipä sillä, että meillä jonoksi asti vieraita olisi, mutta silloin harvoin kun joku hairahtuu meille kylään, olisi kiva jos kaikki mahtuis saman pöydän ääreen. Joten eikun täydellistä suunnitelmaa toteuttamaan. Ajatuksena oli että sahataan pöytä kahtia ja lisätään väliin halutun mittainen pala.  Onneksi tälläinen maalaistollokin tajuaa jo aloitusvaiheessa, että pöytä tarttee käsitellä sitten uudelleen, joten homma alkaa vanhan pintakäsittelyn poistamisella ja se on helpoin tehdä kun pöytä on vielä yhtenä kappaleena. Itse asiassa mies on sitä mieltä että on parempi käsitellä vanha pöytä valmiiksi uuden näköseksi ja vasta sitten sahata se kahtia. Ja näinhän siinä on tapahtuman, koska minähän en koske mihinkään laitteeseen missä liikkuu terä. Ja jossain kohtaa matkan varrella se jatkopala ajatus sit tippui kokonaan kyydistä... Eli isompaa pöytää odotellessa...

 

Olen päättänyt tehdä pöydästä vanhan ja rustiikkisen näköisen ja pöydän pintaan siis tehdään lommoa ja naarmua. Työvälineiksi kelpaa kaikki mikä kestää paukuttamista. Jännittää, en ole koskaan tehnyt mitään tälläistä. Huomaan hokevani itselle ja muille, tässä on projekti missä ei voi mokata. Eihän?

 

 

Annan jopa lapsien osallistua työhön, sillä mitä enemmän jälkiä sen parempi, ja jo muutaman minuutin paukutuksen jälkeen totean, et eih.. Tästä ei ikinä tule valmista. Jos ennen kirosin, kun juniori paukutti pöytää lusikalla, pöytään tulleita jälkiä niin nyt niitä ei tule sitten millään. Kuinka tässä voisi päästä helpommalla? Haen ulkoa ämpärillisen sepeliä ja kaadan pöydälle ja alan talloa. Hip hei näinhän tähän tulee monta jälkeä yhdellä tallaisulla. Loistavaa. Not.. Sillä muutaman tunnin päästä saakin sitten kaivella jollain piikillä pienen pieniä hiekan muruja pöydän pinnasta.

 

 

Lapset ovat elementissään kun saa kerrankin luvalla mäiskiä menemään. Vaikka kyllä minä aloittaessa ainakin kertaalleen tuumasin "Hei, varo sit sen vasaran kanssa ettet kolhi pöytää.." Niimpä.. Eikös se ollut tarkoituskin? Pöydän mäiskiminen kuulosti esikoisen korvaan niin hauskalle, että oli koulussa kutsunut kaverinkin mukaan talkoisiin. Pojat olivat sitten lyöneet viisaat päät yhteen ja hakanneet peukalonpään kokoisen kiven vasaralla pöytään.. Siis miten se menikään??? Mikään EI voi mennä pieleen?

 

Tämän jälkeen pöytälevy petsattiin kahteen kertaan Liberonin antiikkipetsillä Harmaa tammi ja sen päälle kolme kerrosta matta venelakkaa ja aina kevyt hionta välissä. Lakkaus kivasti tasoittaa pahimpia röpöjä ja tekee pöydästä helpon pyyhkiä puhtaaksi. Lommoista huolimatta uusi pinta on helpompi pitää puhtaana kuin alkuperäinen. Pöydän runko ja jalat on maalattu valkoisella tartunta pohjamaalilla ja siihen päälle on levitetty Liberonin pähkinän värinen antiikkivaha.

 

Tuolit myöskin maalattiin valkoisella tartunta pohjamaalilla kahteen kertaan ja maali hiottiin rikki kulmista, jotta saatiin aikaiseksi kulunut vaikutelma. Tämän jälkeen tuoleihin levitettiin sama vaha kuin pöydänjalkoihinkin. Pöydästä tuli omasta mielestä kivan näköinen ja sopii meidän maalaiskeittiöön, mutta miun ihana vanhan tyylinen vitriinikaappi ei kyl enää näytä yhtään vanhalta. Hyppii silmille ja hohtaa uutuuttaan..